perjantai 31. joulukuuta 2010

koko perhe agilitaa

oli parhaat agility-treenit ikinä!

crinolla takana 5 viikon tauko ja herra kiisi radalla ku mikäkin agilitykoira. selkeesti keskittyi hommaan, vaikka ajattelin, että se vain karkailee unin ja ernon luo. ehkä tää oli sille nyt niin hyvää laatuaikaa, että frolicit ja treenaamisen hauskuus voitti. putkille irtos taas vähän paremmin ja kepitkin meni vauhdikkaasti "helpommalta" puolelta.

eli mennään tietty 9.1. sitten epävirallisiin kisoihin ja (jos keinu opitaan parissa viikossa niin) 16.1. ois ihan virallisetkin kisat kotihallissa. ja huomenna ostan sen ensi vuoden lisenssin. että sellasta innostusta tällä kertaa :D

uni ja erno harjotteli hyppyjä ja puomia ja pieniä hyppyratojen pätkiä itsenäisesti. tais niilläkin hauskaa olla kun niin iloiset huudahdukset kuului hallin toisesta päästä. uni oli taas reipas oma itsensä ja tutkaili mielellään mitä A-esteen päältä löytyy ja kävi nuuhkimassa omituisia esteiden palasia. voi ku toivon, että uni ja erno pääsis jollekin alkeiskurssille keväällä niin pääsisivät kunnolla lajiin mukaan.

maanantai 27. joulukuuta 2010

paras joululahja

it's offical! uni on meidän koira nyt. koiruneiti on sopeutunut hyvin, kaupat on tehty ja tänään laitoin kennelliittoon omistajamuutoksen ja nyt meillä on kaksi koiraa. <3


*etsi kuvasta kaksi koiraa*
hyvää joulua!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

kaverikuva

eläinkeskus ketunleipä järjesti valokuvauspäivän ja toki lapset roudattiin sinne. kuvaajana toimi susanna pentikäinen

alkuun ei oikein keksitty sopivaa taustaa ja kakarat ei oikein jaksaneet poseeratakaan.. uni näyttää kieltä..



otettiin kuitenkin mm perhepotretti



sitten löytyi kiva portaikko ja saatiin pari tosi mukavaa kuvaa! kiitokset kuvaajalle





ja kaikki 9 kuvaa isokokoisina sai itsellee 10 eurolla joten ei voi kalliiksi haukkua. nyt teettämään jotain tauluja seinille :D

perjantai 17. joulukuuta 2010

yksinoloa ja edistystä

6 tuntia koirat yksin ja vain yksi n. 5 min haukkumispätkä (+muutama yksittäinen haukkuminen). selkeästi kuulivat jotain rapusta eikä esim sellasta yksinoloulvontaa ja ikävöintiä. kyllä naapurit saavat jonkinlaista melua sietääkin päiväsaikaan. ja oikeesti tuo on niin vähän verrattuna niihin ekoihin nauhoituksiin.

summa summarum: jes jes jes jes! huomenna ollaan taas kumpikin aamuvuorossa, mutta ei huoleta niin paljoa, ku tietää, että ehkä tämä alkaa onnistumaan ja koirut on kiltisti ja hiljaa kotona.


..ja vaikka ei ehkä saisi, niin jonkin verran on myös lohduttanut, että kerrostalossamme on kaksi muutakin koiraa joista toinen ulvoo yksinollessaan ja toinen haukkuu.. eipähän erotuta liian pahasti.

agility pitkästä aikaa

kenen on tämä vauhdikas profiili?



no, pikku uniagilitaajan tietenkin! crinon selkä ei enää näytä vaivaavan herraa pätkäkään, mutta en uskaltanut hypyyttää sitä vielä tänään, joten uni pääsi tutustumaan agilityhalliin ja esteisiin. tuuriksemme kurssilaisista oli paikalla ainoastaan ryhmän vetäjä koiransa kanssa, joten saatiin rauhassa harjoitella ja saatiin sopivasti häiriötä toisella puolella haukkuvista koiruista.

uni meni reippaasti ja iloisesti esteitä eikä sitä näyttänyt pelottavan tai epäilyttävän mikään (toisin kuin muistan crinon kohdalla). aluksi mentiin hihnassa matalia hyppyjä, sitten ilman hihnaa. lyhyttä suoraa putkea mentiin kanssa toisen kutsuessa toisesta päästä ja lopuksi kiipeiltiin puomi ja jopa A:kin pari kertaa. eikä tuota neitiä pelota kiipeillä: häntä heiluen tepastelee lihapalan perässä. toki temput ei vielä ole hallinnassa, joten esteitä yritettiin myös kävellä läpi, kiertää ja alittaa :)

ja koska tiedän blogin lukijoissa olevan nykyään unifaneja niin tässä vielä pikku videopätkä touhuamisestamme (tosin kuvasuhde tais jotenkin kärsiä videon kääntämisessä ja äänet on yhtä särinää, volumet pienelle):



tunti taisi tarjota neidille aika paljon mietittävää, koska iltapalan jälkeen nukahti ja taitaa vetää sikeitä ainakin aamuun asti. tässä vielä poseerausta ernon ohjaamana hyppäämään.

torstai 16. joulukuuta 2010

muista aina alkulämmittelyt..

vietiin koirut koirapuistoon. ei tajuttu, että riehuminen on sellasta liikuntaa, jota ennen kannattais lämmitellä!

crino liukastui ja nyt sen selkään koskee. takapäästä koiru liikkuu ihan jäykästi ja nousee rappuja tosi kankeasti :(

eli vuodelepoa ja (maksanmakuista) rimadyl-kipulääkettä. huoh.



toivotaan tosiaan, että vain joku lihas venähtänyt. jos ei viikon päästä helpota niin mennään kuvauttamaan selkä.

nyt kun 4 viikkoa on ollut taukoa agilitystä kaiken säädön takia niin tosi kiva, että tauko jatkuu.. ja muutenkin, kun vasta joutunut oleen tikkejen takia levossa, niin nyt sitten tämä. mutta minkäs teet. ensi kerralla tajutaan lämmitellä ennen vapaana juoksentelua.

mennään torstaina sitten unin kanssa kokeileen mitä se tuumaisi estehyppelystä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

jälleennäkeminen

lauma koossa



kävin tosiaan torstaina hakemassa crinon ernon vanhemmilta hoidosta. koirut pääsi heti juoksentelemaan koivukylän koirapuistoon, jossa ei onneksi ollut sillon muita vaan saivat keskittyä toisiinsa.
(voin sanoa, että koiran jättäminen useaksi viikoksi hoitoon ei ole hyvä juttu. se ennen niin tottelevainen koira vetää hihnassa, ei tottele käskyjä, ei vilkaisekaan kun sitä huutaa nimeltä, ei ota kontaktia. huoh, takaisinopetusurakka alkaa nyt. mut joskus on pakko jättää hoitoon.. ja onneksi löytyi paikka mihin ylipäänsä pääsi!)



piilosta



ja lumipesuja



ja kuopankaivuuta





ja junalla nätisti kotiin

tiistai 14. joulukuuta 2010

houdini (osa miljoona) sekä yksinoloa

mitäs tähän sanoa.. uni on taitava avaamaan ovet!

helppo



vaikeampi, muttei mahdoton



lopputulos:



"hei, meitsi tuli reissusta kotiin, tuos klo 12 aikoihin. Teidän koira oli tavalla tai toisella päässyt rappukäytävälle! Ilmeisesti ovi jäänyt huonosti kiinni, tms...
Päästin koiran takas sisään ja laitoin oven kiinni!
No hätä ;-)
Terv. Tomma (yläkerran rokkari)
ps. pirautelkaa, jos jotain hämminkiä..."



vakavasti puhuen. harmittaa, että uni ei ole vielä oppinut rauhoittumaan kotona yksinollessaan. toisaalta asiaan vaikutti varmasti monet asiat: juoksut, yksinolo ilman koiralaumaa, uusi koti,..

aloin lisäksi nauhoittaa läppärillä unin yksinoloa, jotta tietäisin ulvooko tai haukkuuko se yksinään: ulvoo. ja haukkuu. suurimman osan ajasta. ja kipittää ympäri kämppää. sitä haukkua ei kuule silloin kun lähtee eikä silloin kun tulee, mutta muuten se haukkuu ja ikävöi. no nyt kun asia on tiedossa voidaan sille jotain tehdäkin!

ensin hankin DAP-haihduttimen sekä DAP-pannan. toisekseen crino tuli kotiin ja omalla olemuksellaan näyttää mallia miten nukutaan :) kolmannekseen ollaan monta kertaa päivässä harjoiteltu "takki päälle, ovet säppiin ja pihalle nököttään ja sit takas parin minuutin päästä". ihan vaan jotta uni tottuisi, ettei siinä ole mitään ihmeellistä että ravataan ovesta ja välillä jää yksin.

uusimmissa yksinolonauhoitteissa se on jo melkein koko ajan hiljaa! onneksi ei olla jouduttu jättämäänkään nyt kuin 2-3 tunnin ajaksi. riemastutti oikeasti todella paljon huomata, että editystä on tapahtunut. vaikka naapurit ei valitakkaan (ja mm palauttavat koiran takaisin kotiin :P ) niin harmitti se, että koiralla on ollut ahdistavaa olla yksin. onneksi koira oppii.

maanantai 13. joulukuuta 2010

lonkkakuvat

samalla kun crino leikattiin, otatutin lonkka- ja kyynärkuvat. vaikka en lähettänyt kuvia kennelliittoon (koska tietenkin koirun käyttö jalostukseen on nyt poissuljettu) halusin tietää voinko turvallisin mielin jatkaa agilityä. toisaalta crinon terveys muutenkin toki kiinnostaa ja kun nyt samalla nukutuksella sai nuo kuvat niin ne otettiin.



eläinlääkäri arvioi lonkat arvosanalla C tai D. mitään merkkejä nivelrikosta ei ole ja todennäköisesti koira ei tule millään tavalla koskaan kärsimään lonkistaan. ainoana huonona puolena lääkäri näki liian matalan lonkkamaljan eli kuppi johon lonkka osuu voisi olla syvempi. samoin vasemmassa näkyy hieman ylimääräistä tilaa.
huokaisin helpotuksesta, että lonkissa ei ole ongelmia, mutta ei ne toki parhaat mahdolliset ole. luulisin, että pelkästään lonkkien takia crinoa ei olisi kuitenkaan koskaan käytetty jalostukseen vaikka olisikin jäänyt kastroimatta. olisi voinut kastrointipäätös harmittaa enemmän, jos olisi saanut tietää esim A-lonkista.. niin outo ajatuskuvio kuin se onkin.

mutta mahtavaa, että agilityn harrastamista ei estä nyt mikään ja koira on terve ja kunnossa. ja kuten lääkäri tosiaan sanoi: ei tule todennäköisesti kärsimään lonkkavaivoista :D




kyynäristä ei kuulema löytynyt mitään vikaa :)

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

unin kanssa lenkkeilyä




vaikka koirut ovatkin nyt palanneet saman katon alle, me vietettiin muutama viikko vain unin kanssa. vaikka alkuun pelotti, miten uni pysyy mukana irti olleessaan kaikki meni hyvin. juoksujen tärppipäivinä ei päästetty vapaaksi kirmaamaan varmuuden vuoksi, mutta muuten sai se temuta metsässä ja jäällä mielensä määrin.

lähimetsässä ihmettelyä



metsän takana on lemmikkieläinten uurnaholvi sekä hautuumaa



sekä rauniokoirien harjoituskenttä. sitä käytiin nuuhkimassa eli tutustumassa lajiin :D





onneksi nyt ollaan taas yhdessä

lauantai 20. marraskuuta 2010

crino hoidossa

koska unilla alkoi tietenkin heti juoksut, on crinon mentävä nyt hetkeksi hoitoon. harmittaa, kun sillä on nyt nuo tikit. luulen silti, että on helpompaa, että crino menee hoitoon kuin uni, joka ei ole vielä kunnolla kotiutunut.

crino matkusti tänään e:n vanhempien luo alkuun ainakin viikoksi. sitten seuraavasta viikosta ei vielä ole tarkkaa tietoa.. eikä olla suuniteltu millon poistatetaan tikit jne. 6-10 päivän päästä jossain..

ajoin tänään crinon konetyöt eli siistin tassut ja kuonon. lisäksi crinolle vaihtui kojoottimalli :) se on helpompi pitää siistinä hiekasta, mutta silti pörröinen ja runsas. turkista lähti siis jalkakarvat, korvakarvat sekä "munuaispallot".



nyt kun crino on toisaalla hoidettavissa, niin voimme keskittyä vain ja ainoastaan uniin. lähinnä sen haukkumiseen ja sellaseen vouhotukseen. muutama viikko aikaa kouluttaa unista kunnon koirakansalainen kerrostaloelämään. saas nähdä miten käy!

ps. ikävä crinoa jo nyt :'(

tiistai 16. marraskuuta 2010

päiväunet

crino ei halua enää olla eristyksissä toisessa huoneessa. pitää päästä yhdessä unin kanssa päiväunille.



lääkäri antoi ohjeeksi huuhdella crinon haavaa ja antaa kipulääkettä tarvittaessa. ollaan siis annettu lääke eilen ja tänään. crino ei oo paljoa yrittänyt nuolla haavaa, eikä juurikaan välitä tötteröstä. tosin viime kerralla ku sillä oli tötterö, niin se oppi ensin irrottamaan sen päästään ja sitten taittelemaan sen silleen, että yltää lipomaan sen ohi..

varoitus, vuodatusta: mie en jaksa ku ihmiset tulee kertoo ihan ihme juttuja, ku kerroin, että leikkautin crinon. "se on sama ku piikille veis, ei se oo koira enää." "leikattuna koira sairastuu." "mun koirat ainakin hyökkää sit sen kimppuun heti, ku ei tiedä mikä se on." "sit sun pitää leikata se kaljuksi, kun ei sen turkki enää pysy minkään näkösenä."
huoh, en tiedä onko nyt jotenkin muutenkin herkkä hetki, vai miks mutta tuntuu ihan tosi pahalta tollaset kommentit.
en kadu tippaakaan crinon kastraatiota enkä usko, että tulen katumaankaan.

leikkauspäivä

pikku poika kotona nukkumassa peiton alla, tötterö päässä ja kieli ulkona



crino kastroitiin tänään ja tästä seuraavat 10-12 päivää sitten toivutaan. leikkaus oli klo 13 päivällä ja vasta illalla crino heräsi, söi ja kävi pissalla. pikkasen se on vieläkin tokkurassa, mutta selkeästi sillä alkaa jo olla tylsää ja haluis kirmaamaan pihalle, muttei saa mennä. 12 päivää on muuten pitkä aika ilman juoksulenkkejä..

aamulla meno oli tällaista:






ja jos joku ihmettelee miksi crino leikkautettiin, niin lähinnä sen takia, että joskus voisi ottaa toisen koiran (poikien kanssa tuo ei oikein tule toimeen ja tytöt saa pentuja). ja toivottavasti se toinen koira on uni. näyttelyt jää, mutta koska me ollaan 3 vuodessa käyty nyt 5 näyttelyssä niin ei tuo ole ollut kovin tärkeä harrastus meille. ja mieluumin laittaa senkin rahan vaikka agilityyn tai muuhun puuhaan koiran kanssa. meidän näyttelysaavutukseksi jäi nyt 3 vara-sertiä, joten oiskos crino sit vara-valio :D

tottakai aina voi miettiä, että mitä jos joskus haluaa takaisin kehiin, mutta sitten täytyy mennä jonkun toisen koiran kanssa. taikka mätsäriin :)
jalostukseen en silti ole koskaan crinoa suunnitellut, joten mitä maailma menettää vaikka ei näyttelyissä käytäisikään? onhan se toki mukava harrastus muiden ohessa, mutta ei ehkä silti mulle must juttu.

pitäisköhän laittaa kaikki crinon ruusukkeet ja pokaalit vielä kerrran yhteen läjään ja muistella näyttelyreissuja? ja sitten lähtee niitä agilitysertejä keräämään!

maanantai 15. marraskuuta 2010

lenkkiä ja kotitreeniä

eka hyvä yö takana. ekana yönä uni oli tosi rauhaton (nukuin ite varulta olkkarissa koirien kanssa). toisena yönä koirat jäi hetkeksi keskenään ja sai herätä haukkumis-rähinä-sekoiluun. koska crino on tarkoitus leikata tänään ja se joutuu olemaan sitten eri huoneessa, jotta tikit pysyy kunnossa, päätettiin kokeilla miten noi nukkuis jos ne ois eri huoneissa. uni ja mieheni erno nukkui olkkarissa ja minä ja crino makkarissa. rauhallinen ja hyvinnukuttu yö takana ja aamulla vastassa kaksi hyväntuulista koiraa (ja omistajaa). aamulenkillä painiessa jopa crino heittätyi selälleen unille!

crino valtakunnassaan sängyn vieressä pyykkiläjien ympäröimänä..



jos uni nyt tottuisi olemaan olohuoneessa yksinolot niin ois enennän ku hyvä. tänään eka kokeilu ku lähetään sinne lääkäriin crinon kanssa. ja josko muutaman päivän päästä uni osais nukkuu siellä jo ihan yksin ja erno ja mie voitais nukkua makkarissa..

lenkkeily kahden koiran kanssa on mulle aika uutta treeniä. laitoin koirat kuristaviin nahkapantoihin ja väliin yhden kolmen metrin nahkahihnan. tuntuu ainakin alkuun helpommalta pitää yhdestä hihnasta kiinni kuin kahdesta. crino vetää enemmän ja eilisellä puolentoistatunnin lenkillä sainkin pysähdellä varmaan 200 kertaa kun hihna kiristyi.



ohitukset meni mallikkaasti. namejen kanssa ei mitään ongelmaa ja kun herkut loppui niin uni vinkui vähän, mutta ei haukkunut. no ehkä kerran, ei kai sitä lasketa? :)
mutta mielenkiintoista huomata miten ihmiset kellä on joku 2 kg koira jäävät siihen tien laitaan odottamaan, että minä ja isot koirat päästään niistä ohi. hihnat tiukalle, nameja suuhun jatkuvalla syötöllä ja "ohi, ohi,ohi, ohi, hyvä!, ohi, ohi, hyvä!" -hokemista. ihme kyllä se onnistui, vaikka ois kyllä noiden hunsvottejen kanssa helpompi pysähtyä ohittamaan kuin yrittää vielä liikkua eteenpäin siinä samassa.

koirien yhteiselossa ei ole ollut (vielä) mitään suurempia ongelmia. crino on sisällä selvästi hieman varautunut unin seurassa ja pitää vähän huolta omista leluistaan ja rapsuttajistaan.. ollaan yritetty huomioida crinoa vähintään yhtä paljon kuin ennenkin ja kieltää turhat murinat (lähinnä jos meidän vieressä murisee ja yrittää ajaa unia kauemmas). toisaalta kai omaa leluaan saa puolustaa, jos ei murinaa enempää vihottele? ulkona vapaana riehuessaan ne leikkii ja juoksee ja painii, mutta sisällä ovat onneksi rauhallisia. nameja syövät samasta kädestä.

who's the happy dog!


kerran eilen treenattiin myös ovikellon soittelua ja haukkumatomuutta. tekee ihan hyvää crinollekin! uni selkeästi haukkuu enemmän vieraille äänille rapusta ja siksi ajateltiin lisäksi kokeilla, josko jätettäisiin radio päälle, kun se on yksin. yleensä olen ollut sitä mieltä, että koirat mitään radiota tarvi yksinollessaan, mutta jos se yhtään taustahälynä peittäisi alleen noita muita ääniä, niin ei se huono voi olla? ja voi kai siitäkin sitten ajan mittaan vieroittaa pois.

ei voi kuin toivoa parasta, että uni ja crino tulisi hyvin toimeen ja saataisi pitää se laumassa. eilen oli myös unin pesupäivä ja tytöstä tuli oikein pörröinen ja soma. takkuaj ei ollut hirveän paljoa ja pitkä turkki, johon laitoin hoitoainetta kuivui yllättävän nopeasti. ajoin lisäksi varpaista ja hännäntyvestä karvat ja leikkasin kynnet. hieman draamakunigattaren vikaa, kun pitää kiljua välillä, kun etutassuja ajoi, mutta rauhassa vedettiin loppuun asti homma ja uni sai lopuksi palkaksi heppajauhelihaa. korvakarvat on tosi pitkät ja vedinkin ne muovien sisään kolminkerroin. tukan laitoin kanssa torneiksi, mutta melko tehokas tuo on niitä irrottelemaan ihan itsekseenkin. kuvia lisää kunhan aurinko paistaa ja päästään ulos.
saa nähdä mitä lenkeistä tulee tänään, kun crinolle ei saa syöttää mitään ennen nukutusta. en taida ottaa nameja mukaan, kun unohtaisin kuitenkin..

lauantai 13. marraskuuta 2010

pikku Uni

nyt ne pysähty. huh :D





meille tuli hoitoon pikku Uni-villakoira. Uni on 1,5 vuotias narttukoira (Scarpebox Sogno Di Primavera), joka asui tuusulassa toisen isovillakoiran ja parin harjakoiran seurana. nyt unille etsitään kuitenkin uutta kotia ajanpuutteen vuoksi ja tuo vilkas tyttölapsi on nyt hoidossa, josko sopeutuisi meidän perheeseen crinon kaveriksi.

lisätietoa unista blogi ja kotisivu

käytiin aamulla 40 min lenkillä ja äsken vielä tunin metsäriehumisella. nyt ne nukkuu! ilmeisesti ainakin pieni energiapiikki on saatu purettua. jes. ei siis mahdoton tehtävä :) lisäksi pidetty hirveä läjä nameja mukana, jotta vapaana kirmaavat puudelit ovat voineet tulla vähän väliä luokse herkuttelemaan ja oppineet ehkä hieman luoksetulon kannattavuutta..

viime yö oli aika levoton. nukuin olohuoneessa koirien kanssa ja uni vaelteli hiljaa vikisten ympäriinsä. välillä nukkui, mutta lähinnä vaelteli, kävi lipomassa kättä ja vaelteli taas. ehkä tämä yö menee rauhallisemmin. päivällä käytiin myös maalaismarkkinoilla keskustassa (ja kauppahallissa ostamassa rustoluita) ja jätettiin koirut kotiin keskenään. keittiön ovea oli yritetty avata, makuuhuoneen ovi oli avattu (siihen laitetaan kans sitten haka..) ja yksi kenkä oli kuljetettu olohuoneeseen. muuten ei ihmeellisempää. koirut ei haukkuneet, kun tultiin rappukäytävään, mutta sitten kyllä, kun alettiin avaamaan ovea. ja kun lenkkikaverimme senni tuli käymään niin ovikellolle ei haukuttu vielä ihan hirveästi. vuh vain. saa nähdä minkälainen konsertti täällä on, kunhan nuo kotiutuvat.

mutta uni kyllä vie sydämen ja nopeasti. innokas tekemään yhteistyötä, tavattoman kiltti ja iloinen. ja söpö <3

tiistai 9. marraskuuta 2010

lihaa

tänään keitetään broilerin sydämiä ja tehdään lihapuuroa.. peruspäivä koiralassa.




sydänten ja heppajauhelihan kuivatusta uunissa





heppaa ja kasviksia. pannulla koulutusnamiheppaa, kivempi viedä taskuissa kypsää lihaa..

lohta, kasviksia ja sian maksaa. siis nam?


bon appetit!



pakastin täynnä