sunnuntai 2. lokakuuta 2011

uni kävi kampaajalla

alotetaan siitä, että menin näyttelyyn. siellä tajusin, että en ookaan ilmottautunu sinne. turistina siis jatkettiin..

onneksi en ollut myöskään trimmannut koiraa, ainoastaan pessyt. oli tarkoitus nähdä johannaa, joka lyhentää unin turkin sitten näyttelyn jälkeen.

mutta koiranäyttelymaailma on hullu.
silloin kun unilla oli continental, kuten alla olevassa kuvassa, sain kuulla että turkki on liian lyhyt. vaikka tukka oli pompuloilla, se ei kasva näillä elämäntavoilla: toisen koiran kanssa leikkiminen, uiminen, möyriminen ojissa, rapsuttelu ja crinon nyppiminen.

myöskään kehissä Uni ei pärjännyt erikoisen hyvin. toki tyytyväinen olen ERI-arvosteluihiin, mutta vara-sertiä parempaa ei irronnut. joka kerta näyttelyssä sain kuulla milloin keltäkin mikä taas on vialla koirassani. milloin kulmaukset, milloin hampaat, milloin jalat, milloin pää, milloin handlaus ja milloin turkin laatu. Toisinaan taas trimmi hapsotti sieltä tai oli huono tuolta. Ja varmasti puutteita olikin, mutta siltä oli vähän raskasta välillä kuunnella vaan huonoja puolia.


no sitten tänään päätettiin päästää uni näyttelytauolle. voidaan rauhassa päästää koira ryvettymään mutaojiin, kun se siitä niin tykkää. ei tarvi pompuloittaa tukkaa, ei tarvi stressata katkeaako niskakarvat pantaan tai valjaisiin. koska ajateltiin myös vaihtaa turkin mallia seuraavaan (joskus tulevaan) näyttelyyn niin leikattiin reilusti tukkaa pois, koska jalkakarvat täytyy joka tapauksessa kasvaa. unista tuli pikku silakka:

nyt saatuja kommentteja:
-Hirveä harmi, että siltä on turkki pois.
-Eiköhän se continentaali käy paremmin noin upeelle koiralle kun ei tarvi virheitä peitellä. En ymmärrä tussukkaleikkauksia isovillakoirilla.
-Kamalaa, mitä te teette??!!
-Se on minusta kaunein musta narttu mitä on kehissä nähty pitkiin aikoihin..

koskaan ei oo hyvä. pakko ajatella mikä on itselle ja omalle koiralle hyvä ja tehdä päätökset sen mukaan.

se siitä. nyt takaisin oleelliseen: hyvään koiran elämään. näyttelyiden aikana ja näyttelyiden jälkeen.

ps. ja kyllä. kyllä niitä kannustavia ja ihaniakin ihmisiä on. kiitos heille. te ootte niitä kenen kanssa tapaa muutenkin kuin kehissä. te ootte niitä jotka tuntee koirani myös luonteeltaan, eikä vain turkin perusteella. te ootte niitä, joille uni on sama koira olis se menossa näyttelyyn tai ei. nähdään!