villakoirakerhon lenkillä oli ekaa kertaa enempi isoja kuin pieniä villoja. harmi, kun ei ollut kameraa mukana.
pienet: Sulo ja Simo sekä Kevin
isot: Crino, Camu ja Nadi sekä uusi tuttavuus Nuppi. 7 kk ikäinen puudelityttönen Scarpebox-kennelistä. eli Kukan ja Unin sisar.
halusin jonkun kuvan lenkiltä, joten tässä anne helinin ottama kuva aiemmalta villislenkiltä. ihana metsäpolku ja paljon vapaana kirmaavia koiria. lovely.
yksi juoksija huusi meille, että "koirat pitäisi olla kiinni". tottahan se on. varsinkin lenkkipolulla. toisaalta koirat ei laumassa lähde juoksijoiden tai muiden perään, niitä kiinnostaa vain toiset koirat. siinä ne kuitenkin juoksenteli ja telmi ja tämä lenkkeilijä oli kompastua yhteen koiraan. jos lenkkeilijä olisi lisäksi vielä koiria pelkäävä, olisi tilanne varmasti ollut hänelle kamala, vaikka olisi kuinka kilttejä koiria.
silti se ei saa minua laittamaan koiraani kiinni. toki jos huutaa ennen kun kohdalle on tulossa, että "koira kiinni" niin otan. tämä lenkkeilijä huusi vasta, kun oli jo meidät reilusti ohittanut. joka tapauksessa mietityttää tämä kaikki. kaupunkilaisena koiranomistajana maksamme veroa. harva liikkuu tarpeeksi tai varsinkaan liikkuisi ilman koiraa. kaupunki ylläpitää hyviä lenkkipolkuja käytettäväksi. toki ne pitäisi olla kaikille, ihmisille koirien kanssa ja ilman. talvella noihin poluillehan ei ole edes menemistä, koska ladulla liikkuminen on kiellettyä koiran kanssa. hiihtäjien lukumäärä suhteessä koiranomistajiin olisi kiva tietää.. okei, saisin lenkkeillä siellä koiran kanssa kesäisin, kunhan koira on kiinni.
onko täällä aivan mahdotonta suhtautua koiriin hieman rennommin? tai kanssaihmisiin? miksei ihmiset voi puhua toisilleen sen vertaa, että pyytää omistajaa ottamaan koiran kiinni, todennäköisesti valtaosaa ne ei kuitenkaan haittaa. samoin voisin ventovierasta pyytää poistumaan bussikatoksesta, jos hän tupakoi siinä. tai pyöräilijänä voisin soittaa kelloa jo kaukaa ihan vaan tiedottaakseni että täältä tullaan. ei kaikkea pidä ottaa niin mielettömän loukkaavana. on ok jos joku pelkää koiraani, otan sen sitten kiinni. on ok jos joku soittaa pyörän kelloa, vaikka kävelenkin reunassa jo, tiedän varautua lujaan ohitukseen. on ok jos ventovieras pyytää jotain, voin auttaa lähimmäistäni ihan mielelläni. mutta ei ole ok, että kaikki joudutaan nöyristelemään ja stressailemaan pienistä arkisista asioista ilman mitään järkeä.
2 kommenttia:
Olen täällä toisessa suuressa kaupungissa miettinyt tuota samaa. Fendi on sen verran höhelö ja kiinnostunut vieraista koirista ja ihmisistäkin, että pidän sitä asumusten lähellä mieluiten kiinni. Taas Fea ei ole koskaan ollut muiden luokse menijä, sen enempää koirien kuin ihmistenkään, ja olen voinut sitä pitää rauhassa irti, tosin otan sen lenkkipolulla luokseni kun joku tulee vastaa, onhan se aikas iso koira ja sitä kautta pelottava myös niille, jotka eivät suoranaisesti koiria pelkää...
Ymmärtäväisiä ihmisiä on tullut vastaan, samoin vähemmän korrekteja sanamuotoja käyttäviä. Paras, tai pahin, oli kuitenkin aikanaan nainen, joka oli kahdensadan metrin päästä, kadulta katsonut Fean juoksua irti metsän laidassa ja leikkiä pallon kanssa. Kun sitten koira oli hihnassa ja etenimme kohti kotia, tämä nainen tuli kertomaan soittaneensa poliiseille irtiolevasta, riehuvasta koirasta...en tiedä soittiko todella, autoa ei ainakaan näkynyt tarpoessamme ja epäselväksi jäi myös se, miten ja ketä koirani tuolloin häiritsi...Maailmaan mahtuu monta erilaista ihmistä ja koiraa, toivottavasti sopu ja huomaavaisuus puolin ja toisin antavat tilaa.
joo, jotenkin tämä vaan tuntuu niin pieneltä verrattuna kaikkeen muuhun pahaan mitä ihmiset tekevät. toisaalta en tiedä kannattaako lähteä vertailemaan..
me ollaan ohitettu poliisejakin irti :D tosin koiran nenä namikädessä kiinni. ehkä niillä poliisellakin tosiaan on parempaakin tekemistä, kun huomautella puudeleista.
Lähetä kommentti