agility pitkästä aikaa

kenen on tämä vauhdikas profiili?



no, pikku uniagilitaajan tietenkin! crinon selkä ei enää näytä vaivaavan herraa pätkäkään, mutta en uskaltanut hypyyttää sitä vielä tänään, joten uni pääsi tutustumaan agilityhalliin ja esteisiin. tuuriksemme kurssilaisista oli paikalla ainoastaan ryhmän vetäjä koiransa kanssa, joten saatiin rauhassa harjoitella ja saatiin sopivasti häiriötä toisella puolella haukkuvista koiruista.

uni meni reippaasti ja iloisesti esteitä eikä sitä näyttänyt pelottavan tai epäilyttävän mikään (toisin kuin muistan crinon kohdalla). aluksi mentiin hihnassa matalia hyppyjä, sitten ilman hihnaa. lyhyttä suoraa putkea mentiin kanssa toisen kutsuessa toisesta päästä ja lopuksi kiipeiltiin puomi ja jopa A:kin pari kertaa. eikä tuota neitiä pelota kiipeillä: häntä heiluen tepastelee lihapalan perässä. toki temput ei vielä ole hallinnassa, joten esteitä yritettiin myös kävellä läpi, kiertää ja alittaa :)

ja koska tiedän blogin lukijoissa olevan nykyään unifaneja niin tässä vielä pikku videopätkä touhuamisestamme (tosin kuvasuhde tais jotenkin kärsiä videon kääntämisessä ja äänet on yhtä särinää, volumet pienelle):



tunti taisi tarjota neidille aika paljon mietittävää, koska iltapalan jälkeen nukahti ja taitaa vetää sikeitä ainakin aamuun asti. tässä vielä poseerausta ernon ohjaamana hyppäämään.

muista aina alkulämmittelyt..

vietiin koirut koirapuistoon. ei tajuttu, että riehuminen on sellasta liikuntaa, jota ennen kannattais lämmitellä!

crino liukastui ja nyt sen selkään koskee. takapäästä koiru liikkuu ihan jäykästi ja nousee rappuja tosi kankeasti :(

eli vuodelepoa ja (maksanmakuista) rimadyl-kipulääkettä. huoh.



toivotaan tosiaan, että vain joku lihas venähtänyt. jos ei viikon päästä helpota niin mennään kuvauttamaan selkä.

nyt kun 4 viikkoa on ollut taukoa agilitystä kaiken säädön takia niin tosi kiva, että tauko jatkuu.. ja muutenkin, kun vasta joutunut oleen tikkejen takia levossa, niin nyt sitten tämä. mutta minkäs teet. ensi kerralla tajutaan lämmitellä ennen vapaana juoksentelua.

mennään torstaina sitten unin kanssa kokeileen mitä se tuumaisi estehyppelystä.

jälleennäkeminen

lauma koossa



kävin tosiaan torstaina hakemassa crinon ernon vanhemmilta hoidosta. koirut pääsi heti juoksentelemaan koivukylän koirapuistoon, jossa ei onneksi ollut sillon muita vaan saivat keskittyä toisiinsa.
(voin sanoa, että koiran jättäminen useaksi viikoksi hoitoon ei ole hyvä juttu. se ennen niin tottelevainen koira vetää hihnassa, ei tottele käskyjä, ei vilkaisekaan kun sitä huutaa nimeltä, ei ota kontaktia. huoh, takaisinopetusurakka alkaa nyt. mut joskus on pakko jättää hoitoon.. ja onneksi löytyi paikka mihin ylipäänsä pääsi!)



piilosta



ja lumipesuja



ja kuopankaivuuta





ja junalla nätisti kotiin

houdini (osa miljoona) sekä yksinoloa

mitäs tähän sanoa.. uni on taitava avaamaan ovet!

helppo



vaikeampi, muttei mahdoton



lopputulos:



"hei, meitsi tuli reissusta kotiin, tuos klo 12 aikoihin. Teidän koira oli tavalla tai toisella päässyt rappukäytävälle! Ilmeisesti ovi jäänyt huonosti kiinni, tms...
Päästin koiran takas sisään ja laitoin oven kiinni!
No hätä ;-)
Terv. Tomma (yläkerran rokkari)
ps. pirautelkaa, jos jotain hämminkiä..."



vakavasti puhuen. harmittaa, että uni ei ole vielä oppinut rauhoittumaan kotona yksinollessaan. toisaalta asiaan vaikutti varmasti monet asiat: juoksut, yksinolo ilman koiralaumaa, uusi koti,..

aloin lisäksi nauhoittaa läppärillä unin yksinoloa, jotta tietäisin ulvooko tai haukkuuko se yksinään: ulvoo. ja haukkuu. suurimman osan ajasta. ja kipittää ympäri kämppää. sitä haukkua ei kuule silloin kun lähtee eikä silloin kun tulee, mutta muuten se haukkuu ja ikävöi. no nyt kun asia on tiedossa voidaan sille jotain tehdäkin!

ensin hankin DAP-haihduttimen sekä DAP-pannan. toisekseen crino tuli kotiin ja omalla olemuksellaan näyttää mallia miten nukutaan :) kolmannekseen ollaan monta kertaa päivässä harjoiteltu "takki päälle, ovet säppiin ja pihalle nököttään ja sit takas parin minuutin päästä". ihan vaan jotta uni tottuisi, ettei siinä ole mitään ihmeellistä että ravataan ovesta ja välillä jää yksin.

uusimmissa yksinolonauhoitteissa se on jo melkein koko ajan hiljaa! onneksi ei olla jouduttu jättämäänkään nyt kuin 2-3 tunnin ajaksi. riemastutti oikeasti todella paljon huomata, että editystä on tapahtunut. vaikka naapurit ei valitakkaan (ja mm palauttavat koiran takaisin kotiin :P ) niin harmitti se, että koiralla on ollut ahdistavaa olla yksin. onneksi koira oppii.

lonkkakuvat

samalla kun crino leikattiin, otatutin lonkka- ja kyynärkuvat. vaikka en lähettänyt kuvia kennelliittoon (koska tietenkin koirun käyttö jalostukseen on nyt poissuljettu) halusin tietää voinko turvallisin mielin jatkaa agilityä. toisaalta crinon terveys muutenkin toki kiinnostaa ja kun nyt samalla nukutuksella sai nuo kuvat niin ne otettiin.



eläinlääkäri arvioi lonkat arvosanalla C tai D. mitään merkkejä nivelrikosta ei ole ja todennäköisesti koira ei tule millään tavalla koskaan kärsimään lonkistaan. ainoana huonona puolena lääkäri näki liian matalan lonkkamaljan eli kuppi johon lonkka osuu voisi olla syvempi. samoin vasemmassa näkyy hieman ylimääräistä tilaa.
huokaisin helpotuksesta, että lonkissa ei ole ongelmia, mutta ei ne toki parhaat mahdolliset ole. luulisin, että pelkästään lonkkien takia crinoa ei olisi kuitenkaan koskaan käytetty jalostukseen vaikka olisikin jäänyt kastroimatta. olisi voinut kastrointipäätös harmittaa enemmän, jos olisi saanut tietää esim A-lonkista.. niin outo ajatuskuvio kuin se onkin.

mutta mahtavaa, että agilityn harrastamista ei estä nyt mikään ja koira on terve ja kunnossa. ja kuten lääkäri tosiaan sanoi: ei tule todennäköisesti kärsimään lonkkavaivoista :D




kyynäristä ei kuulema löytynyt mitään vikaa :)

unin kanssa lenkkeilyä

vaikka koirut ovatkin nyt palanneet saman katon alle, me vietettiin muutama viikko vain unin kanssa. vaikka alkuun pelotti, miten uni pysyy mukana irti olleessaan kaikki meni hyvin. juoksujen tärppipäivinä ei päästetty vapaaksi kirmaamaan varmuuden vuoksi, mutta muuten sai se temuta metsässä ja jäällä mielensä määrin.

lähimetsässä ihmettelyä



metsän takana on lemmikkieläinten uurnaholvi sekä hautuumaa



sekä rauniokoirien harjoituskenttä. sitä käytiin nuuhkimassa eli tutustumassa lajiin :D





onneksi nyt ollaan taas yhdessä

crino hoidossa

koska unilla alkoi tietenkin heti juoksut, on crinon mentävä nyt hetkeksi hoitoon. harmittaa, kun sillä on nyt nuo tikit. luulen silti, että on helpompaa, että crino menee hoitoon kuin uni, joka ei ole vielä kunnolla kotiutunut.

crino matkusti tänään e:n vanhempien luo alkuun ainakin viikoksi. sitten seuraavasta viikosta ei vielä ole tarkkaa tietoa.. eikä olla suuniteltu millon poistatetaan tikit jne. 6-10 päivän päästä jossain..

ajoin tänään crinon konetyöt eli siistin tassut ja kuonon. lisäksi crinolle vaihtui kojoottimalli :) se on helpompi pitää siistinä hiekasta, mutta silti pörröinen ja runsas. turkista lähti siis jalkakarvat, korvakarvat sekä "munuaispallot".



nyt kun crino on toisaalla hoidettavissa, niin voimme keskittyä vain ja ainoastaan uniin. lähinnä sen haukkumiseen ja sellaseen vouhotukseen. muutama viikko aikaa kouluttaa unista kunnon koirakansalainen kerrostaloelämään. saas nähdä miten käy!

ps. ikävä crinoa jo nyt :'(