harjattiin noin triljoona koirankarvaa irti kentästä ja maalattiin hyppyrimoja ja pituushypyn reunakeppejä. uutena tietona mulle tuli, että noissa väreissä ei ole mitään sääntöjä. kuulin myös tarinoita mustista putkista ja sinkityistä kepeistä ja useista virheistä. voi vaan kuvitella tunteen, kun kisapaikalla huomaa, että koira ei huomaa edes mistä kepit alkavat tai ei uskalla syöksyä aina rakastamaansa putkiesteeseen.
me kuitenkin maalattiin keppejä valkoisella ja huomenna punaisella maalilla. eli ihan perusvärejä ilmeisesti. siis tolleen kuten hauva-sivuilta varastamassani kuvassa:
mukavia ihmisiä oli mukana (3+me 2). ja oli mukava tutustua ja kysellä kaikkea mitä tuli mieleen tuli. ja kuulin, että harrastajilta myös vaaditaan yksi talkookerta/vuosi, joten nyt sekin on meidän osalta hoidettu. mutta mennään ehkä huomenna uudestaan.
ai oonko innoissaan agilityn aloituksesta? NO OLEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti