koko perhe agilitaa

oli parhaat agility-treenit ikinä!

crinolla takana 5 viikon tauko ja herra kiisi radalla ku mikäkin agilitykoira. selkeesti keskittyi hommaan, vaikka ajattelin, että se vain karkailee unin ja ernon luo. ehkä tää oli sille nyt niin hyvää laatuaikaa, että frolicit ja treenaamisen hauskuus voitti. putkille irtos taas vähän paremmin ja kepitkin meni vauhdikkaasti "helpommalta" puolelta.

eli mennään tietty 9.1. sitten epävirallisiin kisoihin ja (jos keinu opitaan parissa viikossa niin) 16.1. ois ihan virallisetkin kisat kotihallissa. ja huomenna ostan sen ensi vuoden lisenssin. että sellasta innostusta tällä kertaa :D

uni ja erno harjotteli hyppyjä ja puomia ja pieniä hyppyratojen pätkiä itsenäisesti. tais niilläkin hauskaa olla kun niin iloiset huudahdukset kuului hallin toisesta päästä. uni oli taas reipas oma itsensä ja tutkaili mielellään mitä A-esteen päältä löytyy ja kävi nuuhkimassa omituisia esteiden palasia. voi ku toivon, että uni ja erno pääsis jollekin alkeiskurssille keväällä niin pääsisivät kunnolla lajiin mukaan.

paras joululahja

it's offical! uni on meidän koira nyt. koiruneiti on sopeutunut hyvin, kaupat on tehty ja tänään laitoin kennelliittoon omistajamuutoksen ja nyt meillä on kaksi koiraa. <3


*etsi kuvasta kaksi koiraa*
hyvää joulua!

kaverikuva

eläinkeskus ketunleipä järjesti valokuvauspäivän ja toki lapset roudattiin sinne. kuvaajana toimi susanna pentikäinen

alkuun ei oikein keksitty sopivaa taustaa ja kakarat ei oikein jaksaneet poseeratakaan.. uni näyttää kieltä..



otettiin kuitenkin mm perhepotretti



sitten löytyi kiva portaikko ja saatiin pari tosi mukavaa kuvaa! kiitokset kuvaajalle





ja kaikki 9 kuvaa isokokoisina sai itsellee 10 eurolla joten ei voi kalliiksi haukkua. nyt teettämään jotain tauluja seinille :D

yksinoloa ja edistystä

6 tuntia koirat yksin ja vain yksi n. 5 min haukkumispätkä (+muutama yksittäinen haukkuminen). selkeästi kuulivat jotain rapusta eikä esim sellasta yksinoloulvontaa ja ikävöintiä. kyllä naapurit saavat jonkinlaista melua sietääkin päiväsaikaan. ja oikeesti tuo on niin vähän verrattuna niihin ekoihin nauhoituksiin.

summa summarum: jes jes jes jes! huomenna ollaan taas kumpikin aamuvuorossa, mutta ei huoleta niin paljoa, ku tietää, että ehkä tämä alkaa onnistumaan ja koirut on kiltisti ja hiljaa kotona.


..ja vaikka ei ehkä saisi, niin jonkin verran on myös lohduttanut, että kerrostalossamme on kaksi muutakin koiraa joista toinen ulvoo yksinollessaan ja toinen haukkuu.. eipähän erotuta liian pahasti.

agility pitkästä aikaa

kenen on tämä vauhdikas profiili?



no, pikku uniagilitaajan tietenkin! crinon selkä ei enää näytä vaivaavan herraa pätkäkään, mutta en uskaltanut hypyyttää sitä vielä tänään, joten uni pääsi tutustumaan agilityhalliin ja esteisiin. tuuriksemme kurssilaisista oli paikalla ainoastaan ryhmän vetäjä koiransa kanssa, joten saatiin rauhassa harjoitella ja saatiin sopivasti häiriötä toisella puolella haukkuvista koiruista.

uni meni reippaasti ja iloisesti esteitä eikä sitä näyttänyt pelottavan tai epäilyttävän mikään (toisin kuin muistan crinon kohdalla). aluksi mentiin hihnassa matalia hyppyjä, sitten ilman hihnaa. lyhyttä suoraa putkea mentiin kanssa toisen kutsuessa toisesta päästä ja lopuksi kiipeiltiin puomi ja jopa A:kin pari kertaa. eikä tuota neitiä pelota kiipeillä: häntä heiluen tepastelee lihapalan perässä. toki temput ei vielä ole hallinnassa, joten esteitä yritettiin myös kävellä läpi, kiertää ja alittaa :)

ja koska tiedän blogin lukijoissa olevan nykyään unifaneja niin tässä vielä pikku videopätkä touhuamisestamme (tosin kuvasuhde tais jotenkin kärsiä videon kääntämisessä ja äänet on yhtä särinää, volumet pienelle):



tunti taisi tarjota neidille aika paljon mietittävää, koska iltapalan jälkeen nukahti ja taitaa vetää sikeitä ainakin aamuun asti. tässä vielä poseerausta ernon ohjaamana hyppäämään.

muista aina alkulämmittelyt..

vietiin koirut koirapuistoon. ei tajuttu, että riehuminen on sellasta liikuntaa, jota ennen kannattais lämmitellä!

crino liukastui ja nyt sen selkään koskee. takapäästä koiru liikkuu ihan jäykästi ja nousee rappuja tosi kankeasti :(

eli vuodelepoa ja (maksanmakuista) rimadyl-kipulääkettä. huoh.



toivotaan tosiaan, että vain joku lihas venähtänyt. jos ei viikon päästä helpota niin mennään kuvauttamaan selkä.

nyt kun 4 viikkoa on ollut taukoa agilitystä kaiken säädön takia niin tosi kiva, että tauko jatkuu.. ja muutenkin, kun vasta joutunut oleen tikkejen takia levossa, niin nyt sitten tämä. mutta minkäs teet. ensi kerralla tajutaan lämmitellä ennen vapaana juoksentelua.

mennään torstaina sitten unin kanssa kokeileen mitä se tuumaisi estehyppelystä.

jälleennäkeminen

lauma koossa



kävin tosiaan torstaina hakemassa crinon ernon vanhemmilta hoidosta. koirut pääsi heti juoksentelemaan koivukylän koirapuistoon, jossa ei onneksi ollut sillon muita vaan saivat keskittyä toisiinsa.
(voin sanoa, että koiran jättäminen useaksi viikoksi hoitoon ei ole hyvä juttu. se ennen niin tottelevainen koira vetää hihnassa, ei tottele käskyjä, ei vilkaisekaan kun sitä huutaa nimeltä, ei ota kontaktia. huoh, takaisinopetusurakka alkaa nyt. mut joskus on pakko jättää hoitoon.. ja onneksi löytyi paikka mihin ylipäänsä pääsi!)



piilosta



ja lumipesuja



ja kuopankaivuuta





ja junalla nätisti kotiin