möllikisaa crinon kanssa

vapaapäivä ja epäviralliset agilitykisat sääksjärvellä


tamskin möllikisoissa 3. sija maksiluokassa! eli ensimmäinen agilitypalkintomme ikinä! mahtava fiilis ja vaikka kilpailijoita ei ollut kuin 6 ja tultiin neljänneksi (mutta toiseksi tullut oli jo virallisissakin kisoissa käynyt) niin silti mahtavaa :D
toiseksi viimeiseltä esteeltä tuli virhepisteet kun en ehtinyt ohjaamaan crinoa pitkän suoran radanpätkän päätyyn asti. eikä olla opeteltu tuota irtoamista niin paljoa.

palkintona koirankeksejä, karkkipussi ja pari puruluutikkua.



lopuksi vedettiin vielä putkirata ja siinä tultiin kanssa kolmanneksi ja palkintosijoille. se oli yllättävän paljon mun päätä vaativa, kun esteet oli periaatteessa helppoja ja nopeita, mutta ohjaus olisi voinut pilata kaiken. putkiradalta ei virhepisteitä ;)

rata näytti tältä. huh. toivotonta piirtää tohon sitä reittiä, ku sellasta pyöritystä. lähtö kuitenkin tuolta alhaalta oikealta.



ja jokaisen rimattoman hyppyesteen kohdalla crino hyppäsi. ilmeisesti ihan varulta. saatto olla vähän hassun näköstä, kun muut koirat juoksee läpi porteista, mutta meidän puudeli vetää vähintään 40 cm pomput jokaisen kohdalla. valitettavasti erno ei ollut enää siinä vaiheessa kuvaamassa, vaan olivat unin kanssa jo lähteneet kotiin. mutta hyvin kannustivat :D



tässä vielä ernon kuvaama rata. tosin ei viitsinyt ihan radan reunalta kuvata, ettei crino häiriinny ja lähde tulee luokse. tossa toiseksi viimeisellä esteelläkin vähän etsiskeli..

minun murut

mätsäriä ylöjärvellä

näyttelyhommiin tarvitaan vielä lisää treeniä unin kanssa. siispä mielellään menee mätsäriin sen kanssa. laura vinkkas että ylöjärvellä olisi loppiaisena mätsäri ja mentiin, kun satuin menemään vasta iltaan töihin.

ensin uni venkuloit ja kiemurteli seisottaessa, mutta nopeesti se tajus että namin saa hyvällä käytöksellä. kehää odotellessa harjoiteltiin vapaana seisomista, "tavallista" seisotusta, hampaiden katselua ja pikkasen liikkumistakin, mitä nyt mahtui siellä juoksemaan.

vapaasti seisoessa uni on todella hyvässä asennossa, mutta häntä jää heilumaan alemmas. jos taas asettelen sen seisomaan, niin uni helposti nojaa taaksepäin eikä siis seiso etujalkojensa päällä. eli olisi loistavaa jos se vois seisoa vapaasti, mutta pitäisin sen hännästä kiinni. no harjotellaan lisää ja kokeillaan mikä toimisi parhaiten.

kehässä meni sitten treenin päätteeksi hyvin! tuomari sai tutkia hampaat ja muutenkin tunnustella. uni juoksi kauniisti eikä rynninyt niinkuin aiemmin tällä viikolla harjoitellessamme. tuomarilla oli myös mittatikku ja vaikka virallista lukemaa ei siitä katottukaan niin oli hyvä harjoitella sitäkin.

saatiin punainen nauha ja punaisten kehässä sijoituttiin toiseksi! ei muuta kuin palkintokaappia rakentamaan :D



ja kevään näyttelyitäkin jo vähän valitsin. harmittaa vaan kun näyttelyitä ei ole vielä maaliskuussa vaan vasta huhtikuun lopulla ja toukokuussa. ehtiipähän tukka kasvaa..

pimeässä parkkihallissa kuvat on mitä on, mutta tässä muutama.







kehiä odotellessa tutustuttiin myös toyvillakoiraan nimeltä Ruttu <3

niskatukka

no joo pyynnöstä (ole hyvä laura) huonoja kuvia niskatukan kasvusta ja kasvamattomuudesta:

Unin trimmi

vihdoin ja viimein sain aikaiseksi hankittua unille trimmausajan. saana tuli taas meille trimmaamaan. mahtavaa ku on tällanen loistava trimmauspalvelu täällä tampereella :D

tästä lähdettiin:



ja tähän päädyttiin:




itsekin yritin seisottaa unia, mutta se onkin paljon vaikeampaa kuin crinon kanssa. uni nostelee tassujaan, nojailee eri suuntiin ja kiemurtelee. mennään näyttelykoulutukseen unin kanssa ja pian!

näyttelymeininkiä yms..

joskus kun hankin koiran ajattelin, että en varmasti leikkaa sitä sitä hassuun kampaukseen ja vie näyttelyyn. sitten kun sain koiran vein sen pentunäyttelyyn. ja toiseenkin. ja oikeastaan aloin aavistaa, että se on ihan kivaa puuhaa! koira oppii, että vieraat ihmiset kokeilee ja tutkii hampaita jne. on tapahtumia, joissa pitäisi olla "nätisti" vaikka ympärillä muita koiria ja hälyä jne. koira oppii kaikenkaikkiaan hyviä taitoja. ja kyllähän se hyvältä tuntuu kun saa pokaaleja tuoda kotiin!

mutta voi apua tämä näyttely- ja jalostusmeininki joskus tuntuu ihan käsittämättömältä. tarviiko edes mainita miksi? ja eipä sillä olen aina ollut rotukoirien kannalla. edes siksi että pysyy edes joku kontrolli kelle koiria myydään ja minkälaisia.

lämmitti mieltä lukea johannan mietteitä aiheesta.

toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan järkevää koirankasvatusta ja söpöjä, terveitä ja tarpeeseen tulevia isovillapentuja.