netistä bongattua..

yksi kuva lisää pikku puudelista


© Katriina mäenpää

ite trimmattu!

tää koiran trimmausasia on ihan loputon "murhe"..

en oo koskaan trimmannut koiraani näyttelyä varten, vaan joku pro on saanut hoitaa sen. tällä kertaa pääsin pesemään unin oikeessa trimmaussalongissa (siis kaverin luona) ja tilanne olikin ihan toinen: oli riittävästi valoa, koira oli helppo pestä, koira kuivasi hyvin ja turkin sain suoraksi. melkein nautin tuosta hommasta!



no sitten kun uni oli pesty ja kuivattu en voinut olla koskematta siihen myös saksilla. ensin pyöristelin vain palloja, mutta kohta olin jo muotoillut isonkin turkin uuteen uskoon. karvaa lähti ja pintoja lukuunottamatta koira näytti mielestäni paremmalta. continentalin määritelmä on mulle ehkä hieman hämärtynyt, mutta sen tiedän varmasti, että unin niskatukka ei siihen riitä. miksi siis edes yrittää? miksei tehdä jonkunlainen leikkausmuoto continentalin ja modernin väliltä? parin viikon päästä kuitenkin tarkoitus leikata turkki alas ja siirtyä moderniin malliin..

uni raisiossa viikko sitten


pesun jälkeen


trimmattuna


jostain syystä tykkään tosi paljon villakoirilla tuosta ylälinjasta kun se on vedetty tuolla tavalla kaarelle ja muutenkin pallomaisuus hävisi unista aika paljon se on tuommoinen suipompi, koko turkki ja sen tyyppisen trimmin mieluusti haluankin, moderni on varmaan lähimpänä:


kuva villakoirakerho

tajusin muuten vasta kahta päivää ennen tuota tampereen näyttelyä, että olen ilmottautunut.. hmm, hieman huono muisti. mulla oli tietenkin lauantaina ihan normaali työpäivä, joten hetken oli paniikki, miten näyttely onnistuu. mutta ei hätää! facebookiin viesti ja alle vuorokaudessa oli unilla kuski, handlaaja ja kampaaja. kaikki toki eri ihmisiä, mutta homma toimi ja uni pääsi kehään. sijoitusta ei tällä kertaa tullut, kun ei saanut SA:ta, mutta sentään kehuva arvostelu ja ERI. terhi lemmetty esitti unin ja niillä meni tosi hyvin, vaikka eivät entuudestaa tunteneetkaan.

kehässä

eh:sta vara-sertiin

valkeakosken koiranäyttelystä unin saaman EH-arvosanan jälkeen alkoi näyttelytouhu tuntua ihan tyhmältä. olin ilmoittautunut vielä kahteen näyttelyyn: raisio ja tuulos.

tänään takana raisio.
eilen viime tipassa pesin, kuivasin ja konetin unin ja vittuunnuin niin siitä touhusta, että jossain vaiheessa itkin trimmipöytää vasten. inhottavaa tehdä koiran kanssa sellaista hommaa, jota itse inhoan ja koiraankin tarttuu kiukutus. olin väsynyt ja epätoivoinen. 2,5 h pikapesu, melkein kuiva koira, pikkasen hätäsiä konetöitä. nekin ois pitänyt tehdä edellisenä torstaina eikä edellisenä päivänä. karva ehtisi sopivasti kasvaa mustaksi, eikä koira näyttäisi ihan niin nakulta. no enpä ollut ja nyt vitutti. aina kun löysin takun alko kiukuttaa ja turhauttaa.

ennen


kuivattu


lopulta koira oli valmis! ja seuraavana aamuna olo oli jo parempi.

on ihanaa lähteä aikaisin aamulla pörröisen ja hyvältätuoksuvan koiran kanssa reissuun. uni on mahtavaa retkiseuraa. se yleensä nukkuu automatkan, yrittää varastella eväitäni ja näyttelypaikalla se on kiltti ku mikä.

trimmattavana se on kenkku, kun se pyörii ja hyörii, mutta muuten suloinen ja aina innoissaan kaikesta. kuitenkin poikkeuksellisesti haukkumatta. laura ehti trimmailla unia. kiitos siitä ja kiitos lauran kärsivällisyydelle, vaikka unia sakset tais kutittaa.

valmis kehään


kehässä mentiin kauniisti ja tuomari oli mukava. ja antoi hyvän arvostelun, pelkkiä kehuja. sijoitus paras narttu 2 eli lauran dolli-koira meni edelle ja uni sai vara-sertin. vaikka sertiä toki metsästetään, niin olen todella tyytyväinen! ihanaa että kaiken tuskailun jälkeen koitos palkitaan.

unin ruusuke ja lahja


mutta niin usein olen ollut sitä mieltä, että näyttelyharrastus ei ole minua varten. pidän sitä ihan ok:na harrastuksena ja haluaisin toki saada unille sen viimeisen sertin, mutta tuuloksen näyttely saa olla viimeinen tällä erää. se on 2.10. sen jälkeen luonnollisesti lyhenee turkki ja tulee näyttelytauko. kuitenkaan näyttelyissä käyminen ei ole ilmaista: ilmottautuminen, bensat, trimmi.. ihan huvin vuoksi en mielestäni saa rahoille vastinetta.
sanon kuitenkin mieluumin tauko kuin, että lopetamme kokonaan.

mutta odotan innolla tuuloksen näyttelya.
ja jos kaikki menee hyvin, niin saan pesuapuakin!

voittajat, VSP: dolli ja laura

uusi piha

se on melkein valmis. aita nimittäin.

muutettiin valkeakosken kärjenniemeen. tämä on maalla. sen lisäksi, että itse olen täällä onnellinen on myös koirat. ei enää kerrostaloelämää.

piha-aita on melkein valmis, vain portti puuttuu. tiedän yhen koirakasikon joka tykkää painia joka päivä pihalla ja karkailla naapureita moikkaileen. portin jälkeen enää painii eikä karkaile. toivottavasti.



tässä video alkukesästä. tällasta noiden yhteiselo on aina ulkona. sisällä tietysti vain nukutaan ja syödään. ja remmissäkin kuljetaan nätisti. mut sitten kun päästään vapaaksi:


video on siis huhtikuulta ernon mökiltä. crino on läppäkorvainen ja kylässä myös valkoinen "serkkupoika" svenkka
meno on vastaavaa kuin tuossa. tosin nyt omalla pihalla <3

tässä jokapäiväinen autuus: ihan itse laittautuva villakoira