tokoilutiistai

tunti meni jotenkin näin:
leikkiä, kontaktiharjoituksia, "istu", "maahan", "seiso" jne. ihanaa puuhata koirun kanssa, joka motivoitunut, kuuntelee ja on kontaktissa melko hyvin. crino leikki riemuissaan ja oli selkeesti innostunut touhusta. ostin parhaita nameja mitä ollaan kokeiltu ja ne toimikin hyvin :D

sitten yksi metalliportin kolahdus lähistöltä. häntä jalkojen väliin ja pälyilyä. kaikki seuraavat pienetkin äänet lietsoo tuota jännittyneisyyttä. yritän olla vaan reippaana enkä huomaa pelkoa. yritän olla johtajana, jotta crinon ei tarvitsisi pelätä. käveleskellään ympäriinsä. yritän saada kontaktia, muttei onnistu..

jossain menee auto, parkkeeraa ja auton ovi aukeaa. crino istuu paikoillaan ja tuijottaa tielle. ei käänny, katso minuun, tee mitään. mulla "aseina" namit, lelut, iloinen äänensävy ja kaikki mitä keksin vaan -> crino ei vilkaisekaan vaan katselee tielle istuen ja selkeesti epävarmana. ja sit ku tulee itselle epätoivo niin mikään ei toimi :(

no lopulta juostiin ympyrää, niin koiru tuli edes mun mukana ja vilkuili välillä mitä tein..

tuntuu niin kovin vaikealta saada tollanen säikähdyksen jälkeinen jännitys pois. sama tuli lauantaina mätsärissä, mutta sitten pepin nähdessään crino taas reipastui ja jännitys ja pelko karisi. ja joskus tuntuu, että siihen vaan menee aikaa. vai onko crino aina noissa tilanteissa ollut jotenkin erityisen väsynyt? ei mielestäni, mutta tietysti muut koirat ja häly stressaa. toivottavasti tää menee ohi. opin miten tosta päästään tai sitten toi on joku outo kasvuvaihe crinolle.. en tiedä.