kuulumisia

pitkästä aikaa.

crinon kanssa ollaan menossa ekoihin virallisiin agilitykisoihin 26.3. jyväskylään! siitä viikkoa ennen vielä epävirallisiin tänne tampereelle. osallistutaan tosin vain hyppyrataan virallisissa, kun ei se keinu vielä onnistu ja vaikuttaa siltä että sen oppiminen myös vie aikaa. ja en halua pakottaa vaan haluan että siitäkin tulee crinolle mieluinen este. kepit osataan jo aika kivasti, tosin "väärältä" puolelta ne on vaikeemmat ja vauhti pitää aikalailla tappaa että päästään oikeaan väliin sujahdettua. no vielä tässä kerkeää tollasia treenaileen! tosin tänäänkin jäi treenit väliin kun pakkanen paukkuu noin -20 asteessa.
jännittää nuo kisat jo nyt vähän. toivottavasti tulee otettua lunkisti.

ostin crinolle myös kevythäkin kisoihin ja treeneihin, jotta se odotteluaika menisi kivemmin. koiruus kun kerää melkoiset kierrokset odotellessa ja muiden kisoja seuratessa, joten parempi että on kopissaan lepäilemässä. ollaan tehty nyt kaikenlaisia häkki harjoituksia, jotta tosta häkistä tulis kiva oma paikka, jossa ollaan kiltisti.

unin kanssa taas olisi suunnitteilla muutama näyttely. 23.4. lahti, 25.4. lappeenranta ja 7.5. tampere. kaikki kv näyttelyitä, kun sieltä listalta noita valitsin. en tiedä olisiko ollut järkevämpää miettiä pienempiä kisoja, mutta mennään kokeilemaan ja toivotaan parasta. huippu koirahan tuo on, että kyllä nyt loput on kiinni minun turkinhoitotaidoista (ja taitamattomuuksista) sekä näyttelytreenistä.

koirankoulutusinnostus menee aina ihme sykleissä ja nyt olen taas lueskellut naksutinkoulutuskirjaa ja kokeillut sen kirjan tehtäviä. jotenkin uniin varsinkin se koulutusmuoto toimii vielä paremmin kuin crinoon. crino on pohtiva ja harkitseva ja sen hitaus ei tuo kovin nopeasti palkintoa koiralle ja luo sellasta kivaa etenemistä. uni taas puuhaa ja kokeilee nopeastikin kaikkea mahdollista ja yleensä tietenkin myös sitä mitä siltä odotan. kun palkinnon vielä saa ajotettua oikeaan kohtaan uni keksii nopeasti mistä makkara on tullut. ja sen työskentelyä on ilo seurata, kun se touhottaa ja kokeilee ja välillä näyttää että oikein lamppu syttyy pään päälle!

jos kotona treenailu on edistynyt niin ulkona treenaus mennyt aika huonosti. jos noita käyttää yksinään lenkillä niin ne menee kohtuu nätisti, mutta yhteislenkillä (niin kuin siis lähes aina käydään) niin koirat villitsee toisensa ihan ihme käytökseen :P kikkaillaan ja vedetään hihnassa ja riekutaan ja välillä käydään vetämässä toista tukasta. huoh. ja jos toinen haukahtaa (sisällä tai ulkona) jollekin, vaikka mörölle, on toisen pakko vastata ja sitten tämä hau-hau -keskustelu jatkuu kunnes on taas tajuttu, että ei ollutkaan mitään syytä haukkua.
tämä vaatii nyt pitkää pinnaa ja toivon, että jaksetaan puurtaa tuloksen eteen. yleensä kun koirat on hetken juoksennelleet vapaana ne jaksaa keskittyä remmilenkkeihinkin paremmin, mutta tulee mieleen että väsyttääkö se vapaana kirmaaminen niitä niin paljon vai perseileekö ne vaan sen takia, että sit pääsee vapaaksi, ku pinna palaa siihen riekuntaan..

nyt kuitenkin toimintasuunnitelmana on tehdä myös hihnalenkkiharjotteista vain lyhyitä, jotta mielenkiinto säilyy ja pystyy oikeasta suorituksesta palkkaamaan. turha edes kuvitella, että tunnin lenkin jaksaisi koira tai taluttaja keskittyä uuden asian opetteluun.

ja kaikki vinkit kauniisti hihnassa kulkemiseen otetaan vastaan! yhden koiran kanssa ollaan koiran vetäessä pysähdytty ja sitten jatkettu matkaa kun hihna löystyy koiran toimesta edes vähän. tuo tuntuu toimivan kummallakin erikseen, mutta ei silloin kun kumpikin rekku on mukana.

yhtenä ideana olisi myös, että voisiko ensin virran purkaa johonkin duuniin ja sitten vasta mennä nätille kävelylle? en sitten tiedä mitä tuo työ olisi. vetokoirailua?

nyt alkaa kello olla yö joten parempi lopettaa kirjoittaminen ja painua pehkuihin. unin pesin just (3,5 h meni), koska huomenna saana tulee taasen trimmaamaan sen nätiksi.

hyvät yöt!