uni kävi kampaajalla

alotetaan siitä, että menin näyttelyyn. siellä tajusin, että en ookaan ilmottautunu sinne. turistina siis jatkettiin..

onneksi en ollut myöskään trimmannut koiraa, ainoastaan pessyt. oli tarkoitus nähdä johannaa, joka lyhentää unin turkin sitten näyttelyn jälkeen.

mutta koiranäyttelymaailma on hullu.
silloin kun unilla oli continental, kuten alla olevassa kuvassa, sain kuulla että turkki on liian lyhyt. vaikka tukka oli pompuloilla, se ei kasva näillä elämäntavoilla: toisen koiran kanssa leikkiminen, uiminen, möyriminen ojissa, rapsuttelu ja crinon nyppiminen.

myöskään kehissä Uni ei pärjännyt erikoisen hyvin. toki tyytyväinen olen ERI-arvosteluihiin, mutta vara-sertiä parempaa ei irronnut. joka kerta näyttelyssä sain kuulla milloin keltäkin mikä taas on vialla koirassani. milloin kulmaukset, milloin hampaat, milloin jalat, milloin pää, milloin handlaus ja milloin turkin laatu. Toisinaan taas trimmi hapsotti sieltä tai oli huono tuolta. Ja varmasti puutteita olikin, mutta siltä oli vähän raskasta välillä kuunnella vaan huonoja puolia.


no sitten tänään päätettiin päästää uni näyttelytauolle. voidaan rauhassa päästää koira ryvettymään mutaojiin, kun se siitä niin tykkää. ei tarvi pompuloittaa tukkaa, ei tarvi stressata katkeaako niskakarvat pantaan tai valjaisiin. koska ajateltiin myös vaihtaa turkin mallia seuraavaan (joskus tulevaan) näyttelyyn niin leikattiin reilusti tukkaa pois, koska jalkakarvat täytyy joka tapauksessa kasvaa. unista tuli pikku silakka:

nyt saatuja kommentteja:
-Hirveä harmi, että siltä on turkki pois.
-Eiköhän se continentaali käy paremmin noin upeelle koiralle kun ei tarvi virheitä peitellä. En ymmärrä tussukkaleikkauksia isovillakoirilla.
-Kamalaa, mitä te teette??!!
-Se on minusta kaunein musta narttu mitä on kehissä nähty pitkiin aikoihin..

koskaan ei oo hyvä. pakko ajatella mikä on itselle ja omalle koiralle hyvä ja tehdä päätökset sen mukaan.

se siitä. nyt takaisin oleelliseen: hyvään koiran elämään. näyttelyiden aikana ja näyttelyiden jälkeen.

ps. ja kyllä. kyllä niitä kannustavia ja ihaniakin ihmisiä on. kiitos heille. te ootte niitä kenen kanssa tapaa muutenkin kuin kehissä. te ootte niitä jotka tuntee koirani myös luonteeltaan, eikä vain turkin perusteella. te ootte niitä, joille uni on sama koira olis se menossa näyttelyyn tai ei. nähdään!

netistä bongattua..

yksi kuva lisää pikku puudelista


© Katriina mäenpää

ite trimmattu!

tää koiran trimmausasia on ihan loputon "murhe"..

en oo koskaan trimmannut koiraani näyttelyä varten, vaan joku pro on saanut hoitaa sen. tällä kertaa pääsin pesemään unin oikeessa trimmaussalongissa (siis kaverin luona) ja tilanne olikin ihan toinen: oli riittävästi valoa, koira oli helppo pestä, koira kuivasi hyvin ja turkin sain suoraksi. melkein nautin tuosta hommasta!



no sitten kun uni oli pesty ja kuivattu en voinut olla koskematta siihen myös saksilla. ensin pyöristelin vain palloja, mutta kohta olin jo muotoillut isonkin turkin uuteen uskoon. karvaa lähti ja pintoja lukuunottamatta koira näytti mielestäni paremmalta. continentalin määritelmä on mulle ehkä hieman hämärtynyt, mutta sen tiedän varmasti, että unin niskatukka ei siihen riitä. miksi siis edes yrittää? miksei tehdä jonkunlainen leikkausmuoto continentalin ja modernin väliltä? parin viikon päästä kuitenkin tarkoitus leikata turkki alas ja siirtyä moderniin malliin..

uni raisiossa viikko sitten


pesun jälkeen


trimmattuna


jostain syystä tykkään tosi paljon villakoirilla tuosta ylälinjasta kun se on vedetty tuolla tavalla kaarelle ja muutenkin pallomaisuus hävisi unista aika paljon se on tuommoinen suipompi, koko turkki ja sen tyyppisen trimmin mieluusti haluankin, moderni on varmaan lähimpänä:


kuva villakoirakerho

tajusin muuten vasta kahta päivää ennen tuota tampereen näyttelyä, että olen ilmottautunut.. hmm, hieman huono muisti. mulla oli tietenkin lauantaina ihan normaali työpäivä, joten hetken oli paniikki, miten näyttely onnistuu. mutta ei hätää! facebookiin viesti ja alle vuorokaudessa oli unilla kuski, handlaaja ja kampaaja. kaikki toki eri ihmisiä, mutta homma toimi ja uni pääsi kehään. sijoitusta ei tällä kertaa tullut, kun ei saanut SA:ta, mutta sentään kehuva arvostelu ja ERI. terhi lemmetty esitti unin ja niillä meni tosi hyvin, vaikka eivät entuudestaa tunteneetkaan.

kehässä

eh:sta vara-sertiin

valkeakosken koiranäyttelystä unin saaman EH-arvosanan jälkeen alkoi näyttelytouhu tuntua ihan tyhmältä. olin ilmoittautunut vielä kahteen näyttelyyn: raisio ja tuulos.

tänään takana raisio.
eilen viime tipassa pesin, kuivasin ja konetin unin ja vittuunnuin niin siitä touhusta, että jossain vaiheessa itkin trimmipöytää vasten. inhottavaa tehdä koiran kanssa sellaista hommaa, jota itse inhoan ja koiraankin tarttuu kiukutus. olin väsynyt ja epätoivoinen. 2,5 h pikapesu, melkein kuiva koira, pikkasen hätäsiä konetöitä. nekin ois pitänyt tehdä edellisenä torstaina eikä edellisenä päivänä. karva ehtisi sopivasti kasvaa mustaksi, eikä koira näyttäisi ihan niin nakulta. no enpä ollut ja nyt vitutti. aina kun löysin takun alko kiukuttaa ja turhauttaa.

ennen


kuivattu


lopulta koira oli valmis! ja seuraavana aamuna olo oli jo parempi.

on ihanaa lähteä aikaisin aamulla pörröisen ja hyvältätuoksuvan koiran kanssa reissuun. uni on mahtavaa retkiseuraa. se yleensä nukkuu automatkan, yrittää varastella eväitäni ja näyttelypaikalla se on kiltti ku mikä.

trimmattavana se on kenkku, kun se pyörii ja hyörii, mutta muuten suloinen ja aina innoissaan kaikesta. kuitenkin poikkeuksellisesti haukkumatta. laura ehti trimmailla unia. kiitos siitä ja kiitos lauran kärsivällisyydelle, vaikka unia sakset tais kutittaa.

valmis kehään


kehässä mentiin kauniisti ja tuomari oli mukava. ja antoi hyvän arvostelun, pelkkiä kehuja. sijoitus paras narttu 2 eli lauran dolli-koira meni edelle ja uni sai vara-sertin. vaikka sertiä toki metsästetään, niin olen todella tyytyväinen! ihanaa että kaiken tuskailun jälkeen koitos palkitaan.

unin ruusuke ja lahja


mutta niin usein olen ollut sitä mieltä, että näyttelyharrastus ei ole minua varten. pidän sitä ihan ok:na harrastuksena ja haluaisin toki saada unille sen viimeisen sertin, mutta tuuloksen näyttely saa olla viimeinen tällä erää. se on 2.10. sen jälkeen luonnollisesti lyhenee turkki ja tulee näyttelytauko. kuitenkaan näyttelyissä käyminen ei ole ilmaista: ilmottautuminen, bensat, trimmi.. ihan huvin vuoksi en mielestäni saa rahoille vastinetta.
sanon kuitenkin mieluumin tauko kuin, että lopetamme kokonaan.

mutta odotan innolla tuuloksen näyttelya.
ja jos kaikki menee hyvin, niin saan pesuapuakin!

voittajat, VSP: dolli ja laura

uusi piha

se on melkein valmis. aita nimittäin.

muutettiin valkeakosken kärjenniemeen. tämä on maalla. sen lisäksi, että itse olen täällä onnellinen on myös koirat. ei enää kerrostaloelämää.

piha-aita on melkein valmis, vain portti puuttuu. tiedän yhen koirakasikon joka tykkää painia joka päivä pihalla ja karkailla naapureita moikkaileen. portin jälkeen enää painii eikä karkaile. toivottavasti.



tässä video alkukesästä. tällasta noiden yhteiselo on aina ulkona. sisällä tietysti vain nukutaan ja syödään. ja remmissäkin kuljetaan nätisti. mut sitten kun päästään vapaaksi:


video on siis huhtikuulta ernon mökiltä. crino on läppäkorvainen ja kylässä myös valkoinen "serkkupoika" svenkka
meno on vastaavaa kuin tuossa. tosin nyt omalla pihalla <3

tässä jokapäiväinen autuus: ihan itse laittautuva villakoira

näytelmäpäivä lammilla

uuden hienon trimmin kanssa lähdettiin unin kanssa lammille aamutuimaan. päivä oli kuuma ja arvostelu oli hyvä. sijoituksia tosin ei tullut.

AVO2-ERI SA
kaunislinjainen narttu. tyylikäs pää. kaunis kaula ja ylälinja. pystyasentoinen olkavarsi. hyvä hännänkiinnitys. erinomainen eturinta ja runko. hyvin kulmautunut takaosa. liikkuu tyylikkäästi.
unto timonen

uni esiintyi kauniisti läkähdyttävästä säästä huolimatta. kehän yhdessä nurkassa se havaitsi jotain kummallista ja teki korkeita loikkia siellä, kuin ruohikkoon ei olisi voinut edes astua. vuoroa odotellessa hypähti myös penkille, joka rajasi kehää. innokkuudesta ja häsläyksestä huolimatta ei tehnyt mitään suurempia sätkyjä kehässä. tuomarin tutkiessa uni oli kiltisti ihan paikallaan.


Trucker`s Precious and Grace, Ninihill`s Always On Stage (PN3), Nerian Electra, Martina`s La Paloma, Jawazza White Lotus Elise (PN1), Scarpebox Sogno Di Primavera ("PN5") ja Trucker`s Zarai Of Raisa
(kuva: kirsi pesonen)

hau hau hau, vou vou vou

Emme me pienet koiranpennut
muuta kuin leikkiä lyömme
Nuuhkimme ilmaa kuonollamme
siinä on meidän työmme
Hauhauhau, vouvouvou
siinä on meidän työmme.

Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut
hännänpäässä on tupsut.
Päämme on aina kallellansa
Taidamme olla hupsut.
Hauhauhau, vouvouvou
taidamme olla hupsut

Palloina kierimme mattojen päällä
juostaan ja tepastellaan.
Valtavan suuren tuolin alla
joskus me istuskellaan.
Hauhauhau, vouvouvou
joskus me istuskellaan.

Kyllähän kaikilla hauskaa on
ja koiranpennuilla aina.
Aamusta iltaan leikillämme
haukumme innokkaina.
Hauhauhau, vouvouvou
haukumme innokkaina.

takaisin blogiin laiskuustauolta

uni:
eka punkki! YÖK!
- punkkikarkoitteet ja madotukset hoidettu taas.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan

trimmattu taas nätiksi (Lammin näyttely viikonloppuna). eilen n 8,5 tuntia koiran puunausta. huoh. 3,5 tuntia pesua, 4 tuntia trimmausta (kahden trimmaajan toimesta. minä pitäen koiraa kiinni) ja lopuksi pompulat päähän. huoh. pitkä päivä.
kuva lopulta klo 1 yöllä



kerroinko jo että tampereen koiranäyttelystä tuli ostettua kaikennäköistä..



nurmeksen näyttely taas meni ihan tyhmästi. vaikka hauska reissu olikin. me tyttöjen kesken (minä ja uni) pohjois-karjalassa :D

crino:
hiivaa korvissa. surku.
- korvatippoja ja puhdistusta. toivotaan että auttaa, eikä tarvi alkaa vekslaa ruoan kanssa taas. jonkin verran korvat on kutisseet jo pitkään, mielestäni jo barffia syödessä, mutta nyt se pudisteli niitä useammin. eläinlääkäri sanoi, että pikkasen hiivaa, ei paha. tulehduksen alku. no mitä sekin tarkoittaa, mutta onneksi mentiin jo nyt josko toi rauhoittuis.



käytiin taas vinttisradalla. pitänee mennä useemminkin! ekalla kerralla mentiin vääränä päivänä ja crino joutui tyytymään aidan takaa katseluun. vain afgaani-kaveri ja muut oikeanrotuiset sai mennä. toisella kerralla juostiin käsivieheen perässä. ensin crino ja sitten uni. hauskoja juoksutyylejä noilla.. ensi kerralla kamera mukaan.





tässä tällä erää.
unin tyylinäyte rentoutumisesta:

crinolta lähti tukka

lauantaina oltiin tampereen näyttelyssä (siitä lisää myöhemmin), mutta tänään oli crinon trimmipäivä.

kesätukka:

uni näyttäytymässä

yksi oikea näyttely takana ja muutama mätsäri.








Lappeenrannan näyttelystä sijoitus Paras narttu 3. jee. ja yhessä mätsärissä Best in show 2. jee sekin.
7.5. Tampereen kansainvälinen näyttely.

kurakelit saapuivat

kevät saapuu ja ihanat kurakelit. eipä hätää! kaapista kaivetaan tietysti unin vanha ja iloisen punainen kurapuku. pari kertaa oon tuota aiemminkin pitänyt unilla ku oli oikein nuoskainen keli, mutta nyt taitaa puvulle olla ihan päivittäistä käyttöä.



itseä naurattaa ja kikatuttaa tuo, mutta voi, että on ihana kattoa kun ei puku unia mitenkään haittaa! se vaan tepsuttaa pirteästi eteenpäin ja kahlaa hanget ja läpsyttelee lätäköt. ihana tyttö.

ja hyvillä mielin voi suihkuttaa puvun puhtaaksi ja sisällä on melko kuraton koiruli. crino taas on lyhyessä tukassa, joten se ei tarvitse pukua. se ei siinä myöskään liikkuisi eteenpäin :D

kohta on kesä!

tytöt on hassuja

laura otti kuvia puudelineitosten match shown jälkeisistä leikeistä. kuuluukohan puudelien rotumääritelmään toi kaikki pöljäily?

karvamonsteri-dolli höykyttää meidän pikku polkkatukkaa


välillä otetaan ja annetaan lumipesuja



montako jalkaa ja häntää ja päätä on villakoiralla?

koiraviikonloppu

lauantaina oli meidän ekat agilitykisat ikinä!
crino oli kuuliainen ja ihana ja rata meni tosi hyvin. jotenkin sain kaivettua itsestäni sellaisen "katotaan minkälaista hauskaa puudeli pitää tuolla radalla" -puolen ja jännitys karisi juuri ennen meidän vuoroa.



yhdeltä hyppyesteeltä tuli kieltäytyminen, mutta muuten meni aivan loistavasti. nopeutta oli ja jopa kepit meni puhtaasti. mentiin hyppyrata joten ei ollut huolta kontakteista :D

crino oli paras isovillakoira ;)



crino siis sijoittui sijalle 12 ja (ilman 5 virhepistettä olisi ollut 2. jos ja jos..).
olen tyytyväinen reissuun vaikka raskas olikin. meidän treeniryhmän toinen koira ginga voitti ja tässä muutama kuva heistä:





gingan eka rata oli 9.20 ja päivän viimeisellä radalla kilpasi toinen treenikaveri wilma klo 19.20 joten päivä venyi. tutustuttiin crinon kanssa jyväskylän keskustaan, käytiin koirapuistossa ja kahden kaverin luona. toisessa crino joutui sopeutumaan kissan läsnäoloon (ja tuijotukseen :D ) ja toisessa vauvan konttailuun ympäriinsä.

tänään sunnuntaina oli vuorossa unille mätsäri. uni käyttäytyi ihanasti ja antoi katsoa hampaat ja seisottaa jne. liikkeitä kehuttiin ja lopulta sijoituttiin punaisten nauhan saaneiden kolmannelle sijalle! kyllä se on näyttävä koira tollasena "lyhyttukkasenakin". loistavaa treeniä siis unille ja mulle tollanen. pääsiäisenä kun ois sit ihan oikee näyttely.

en tajunnut pyytää ketään ottamaan kuvia meistä. d'oh. tässä kuitenkin muutama puudelikuva:



meidän reissuseura eli isovilla dolli ja keskikokoinen missi taas saavuttivat hienot sijat ihan BIS-kehästäkin. missi oli BIS 1 ja dolli BIS 4. on sillä lauralla vaan mahtavia koiria :D

siilinkari

en mie tajua mitä mie valitan, että koirat ei kulje nätisti. kulkeehan ne! ilmeisesti uni sai 2-vuotis lahjaksi aivot ja crinokin jonkinlaisen paketin, koska lenkit on sujuneet todella mallikkaasti. joka päivä ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja jopa ohitukset ovat menneet haukkumatta. mukana on ollut nakkeja palkintoina, mutta aiemmin edes ne ei auttaneet. tänään ohitimme kymmeniä koiria kauniisti, mutta myös yksittäiset yllättäen lenkkipolulla vastaan tulleet koirat ollaan päästy nätisti ohi. jeiiiii!

tänään oltiin jäällä kun aamulehden järjestämä siilinkari-kävely innoitti. siilinkari on pieni majakka vähän matkan päässä näsijärvellä. ensin mentiin bussilla keskustaan, jossa tavattiin mika ja hänen layla-afgaani. käveltiin särkänniemeen, sieltä jäälle, pidettiin ihana piknikki majakalla (koirille rustoluita ja itselle kaakaota ja lukemattomia herkkuja :) ) ja käveltiin lapinniemeen takas. keskustassa käytiin vielä terassilla teellä ja sitruunakakulla ja lopulta väsyneenä kotiin bussilla.



menomatkalla bussikuski muuten kysyi, että "onko nuo sylikoiria?". ainastaan sylikoirat saavat automaattisesti matkustaa bussilla ja kuski päättää isommista päästääkö kyytiin. no vastasin tietenkin että "joo, eikös villakoirat ole nimenomaan sylikoiria?!" :D sain hieman mulkoilua, mutta jatkoin "mennään tohon keskelle ja nää on siinä oikein kiltisti". sain vastaukseksi "saas nähdä..". onneksi päästiin kyytiin!

Uni 2 v

ihana pikku uni tuli aikuiseksi, hmm.. tulikohan, no ainakin täytti 2 vuotta lauantaina ja laskiaissunnuntaina päästiin tapaamaan pitkästä aikaa villakoiria ja johannaa perheineen eli unin edellistä perhettä.

uni pääsi riemuitsemaan pupun (johannan perheen isovillan) ja tosi monen ihastuttavan isovillan kanssa pukinmäen koira-aitauksessa. mukava nähdä tuttuja villakoiria (enää crinon ei tarvinut tapella heidän kanssaan) ja mukava nähdä tuttuja ihmisiä :D
koirista voisi jutella aina loputtomasti ja jotenkin aika pysähtyy kun vaan höpöttää "meidän crino sitä ja meidän uni tätä"

lisää kuvia © johanna

lähiaikoina ei ole ollut tarvetta kirjoitella blogiin, valitettavasti. toisaalta ollaan vapaa-aikana juostu, hiihdetty, metsäretkeilty ja ihmetelty muuten vaan maailman menoa. edelleen jatketaan barffilinjalla (vaikka se on melko tuskaa ilman arkkupakastinta). koirat on olleet terveinä, jos ei oteta huomioon unin eilistä ripulointia. mistä muuten johtuu, että koira saa ripulin just silloin kun ollaan anoppilassa kylässä? onneksi teki hätänsä eteisen kaakelille eikä olkkarin matolle..

ilokseni ollaan tavattu myös kuvaamisen taidon omaavia henkilöitä, joten tässä vähän kuvasatoa edelliseltä villakoiramiitiltä viikon takaa.
kaikki kuvat on ottanut Heini Rytko











kakarat..