koko perhe agilitaa

oli parhaat agility-treenit ikinä!

crinolla takana 5 viikon tauko ja herra kiisi radalla ku mikäkin agilitykoira. selkeesti keskittyi hommaan, vaikka ajattelin, että se vain karkailee unin ja ernon luo. ehkä tää oli sille nyt niin hyvää laatuaikaa, että frolicit ja treenaamisen hauskuus voitti. putkille irtos taas vähän paremmin ja kepitkin meni vauhdikkaasti "helpommalta" puolelta.

eli mennään tietty 9.1. sitten epävirallisiin kisoihin ja (jos keinu opitaan parissa viikossa niin) 16.1. ois ihan virallisetkin kisat kotihallissa. ja huomenna ostan sen ensi vuoden lisenssin. että sellasta innostusta tällä kertaa :D

uni ja erno harjotteli hyppyjä ja puomia ja pieniä hyppyratojen pätkiä itsenäisesti. tais niilläkin hauskaa olla kun niin iloiset huudahdukset kuului hallin toisesta päästä. uni oli taas reipas oma itsensä ja tutkaili mielellään mitä A-esteen päältä löytyy ja kävi nuuhkimassa omituisia esteiden palasia. voi ku toivon, että uni ja erno pääsis jollekin alkeiskurssille keväällä niin pääsisivät kunnolla lajiin mukaan.

paras joululahja

it's offical! uni on meidän koira nyt. koiruneiti on sopeutunut hyvin, kaupat on tehty ja tänään laitoin kennelliittoon omistajamuutoksen ja nyt meillä on kaksi koiraa. <3


*etsi kuvasta kaksi koiraa*
hyvää joulua!

kaverikuva

eläinkeskus ketunleipä järjesti valokuvauspäivän ja toki lapset roudattiin sinne. kuvaajana toimi susanna pentikäinen

alkuun ei oikein keksitty sopivaa taustaa ja kakarat ei oikein jaksaneet poseeratakaan.. uni näyttää kieltä..



otettiin kuitenkin mm perhepotretti



sitten löytyi kiva portaikko ja saatiin pari tosi mukavaa kuvaa! kiitokset kuvaajalle





ja kaikki 9 kuvaa isokokoisina sai itsellee 10 eurolla joten ei voi kalliiksi haukkua. nyt teettämään jotain tauluja seinille :D

yksinoloa ja edistystä

6 tuntia koirat yksin ja vain yksi n. 5 min haukkumispätkä (+muutama yksittäinen haukkuminen). selkeästi kuulivat jotain rapusta eikä esim sellasta yksinoloulvontaa ja ikävöintiä. kyllä naapurit saavat jonkinlaista melua sietääkin päiväsaikaan. ja oikeesti tuo on niin vähän verrattuna niihin ekoihin nauhoituksiin.

summa summarum: jes jes jes jes! huomenna ollaan taas kumpikin aamuvuorossa, mutta ei huoleta niin paljoa, ku tietää, että ehkä tämä alkaa onnistumaan ja koirut on kiltisti ja hiljaa kotona.


..ja vaikka ei ehkä saisi, niin jonkin verran on myös lohduttanut, että kerrostalossamme on kaksi muutakin koiraa joista toinen ulvoo yksinollessaan ja toinen haukkuu.. eipähän erotuta liian pahasti.

agility pitkästä aikaa

kenen on tämä vauhdikas profiili?



no, pikku uniagilitaajan tietenkin! crinon selkä ei enää näytä vaivaavan herraa pätkäkään, mutta en uskaltanut hypyyttää sitä vielä tänään, joten uni pääsi tutustumaan agilityhalliin ja esteisiin. tuuriksemme kurssilaisista oli paikalla ainoastaan ryhmän vetäjä koiransa kanssa, joten saatiin rauhassa harjoitella ja saatiin sopivasti häiriötä toisella puolella haukkuvista koiruista.

uni meni reippaasti ja iloisesti esteitä eikä sitä näyttänyt pelottavan tai epäilyttävän mikään (toisin kuin muistan crinon kohdalla). aluksi mentiin hihnassa matalia hyppyjä, sitten ilman hihnaa. lyhyttä suoraa putkea mentiin kanssa toisen kutsuessa toisesta päästä ja lopuksi kiipeiltiin puomi ja jopa A:kin pari kertaa. eikä tuota neitiä pelota kiipeillä: häntä heiluen tepastelee lihapalan perässä. toki temput ei vielä ole hallinnassa, joten esteitä yritettiin myös kävellä läpi, kiertää ja alittaa :)

ja koska tiedän blogin lukijoissa olevan nykyään unifaneja niin tässä vielä pikku videopätkä touhuamisestamme (tosin kuvasuhde tais jotenkin kärsiä videon kääntämisessä ja äänet on yhtä särinää, volumet pienelle):



tunti taisi tarjota neidille aika paljon mietittävää, koska iltapalan jälkeen nukahti ja taitaa vetää sikeitä ainakin aamuun asti. tässä vielä poseerausta ernon ohjaamana hyppäämään.

muista aina alkulämmittelyt..

vietiin koirut koirapuistoon. ei tajuttu, että riehuminen on sellasta liikuntaa, jota ennen kannattais lämmitellä!

crino liukastui ja nyt sen selkään koskee. takapäästä koiru liikkuu ihan jäykästi ja nousee rappuja tosi kankeasti :(

eli vuodelepoa ja (maksanmakuista) rimadyl-kipulääkettä. huoh.



toivotaan tosiaan, että vain joku lihas venähtänyt. jos ei viikon päästä helpota niin mennään kuvauttamaan selkä.

nyt kun 4 viikkoa on ollut taukoa agilitystä kaiken säädön takia niin tosi kiva, että tauko jatkuu.. ja muutenkin, kun vasta joutunut oleen tikkejen takia levossa, niin nyt sitten tämä. mutta minkäs teet. ensi kerralla tajutaan lämmitellä ennen vapaana juoksentelua.

mennään torstaina sitten unin kanssa kokeileen mitä se tuumaisi estehyppelystä.

jälleennäkeminen

lauma koossa



kävin tosiaan torstaina hakemassa crinon ernon vanhemmilta hoidosta. koirut pääsi heti juoksentelemaan koivukylän koirapuistoon, jossa ei onneksi ollut sillon muita vaan saivat keskittyä toisiinsa.
(voin sanoa, että koiran jättäminen useaksi viikoksi hoitoon ei ole hyvä juttu. se ennen niin tottelevainen koira vetää hihnassa, ei tottele käskyjä, ei vilkaisekaan kun sitä huutaa nimeltä, ei ota kontaktia. huoh, takaisinopetusurakka alkaa nyt. mut joskus on pakko jättää hoitoon.. ja onneksi löytyi paikka mihin ylipäänsä pääsi!)



piilosta



ja lumipesuja



ja kuopankaivuuta





ja junalla nätisti kotiin

houdini (osa miljoona) sekä yksinoloa

mitäs tähän sanoa.. uni on taitava avaamaan ovet!

helppo



vaikeampi, muttei mahdoton



lopputulos:



"hei, meitsi tuli reissusta kotiin, tuos klo 12 aikoihin. Teidän koira oli tavalla tai toisella päässyt rappukäytävälle! Ilmeisesti ovi jäänyt huonosti kiinni, tms...
Päästin koiran takas sisään ja laitoin oven kiinni!
No hätä ;-)
Terv. Tomma (yläkerran rokkari)
ps. pirautelkaa, jos jotain hämminkiä..."



vakavasti puhuen. harmittaa, että uni ei ole vielä oppinut rauhoittumaan kotona yksinollessaan. toisaalta asiaan vaikutti varmasti monet asiat: juoksut, yksinolo ilman koiralaumaa, uusi koti,..

aloin lisäksi nauhoittaa läppärillä unin yksinoloa, jotta tietäisin ulvooko tai haukkuuko se yksinään: ulvoo. ja haukkuu. suurimman osan ajasta. ja kipittää ympäri kämppää. sitä haukkua ei kuule silloin kun lähtee eikä silloin kun tulee, mutta muuten se haukkuu ja ikävöi. no nyt kun asia on tiedossa voidaan sille jotain tehdäkin!

ensin hankin DAP-haihduttimen sekä DAP-pannan. toisekseen crino tuli kotiin ja omalla olemuksellaan näyttää mallia miten nukutaan :) kolmannekseen ollaan monta kertaa päivässä harjoiteltu "takki päälle, ovet säppiin ja pihalle nököttään ja sit takas parin minuutin päästä". ihan vaan jotta uni tottuisi, ettei siinä ole mitään ihmeellistä että ravataan ovesta ja välillä jää yksin.

uusimmissa yksinolonauhoitteissa se on jo melkein koko ajan hiljaa! onneksi ei olla jouduttu jättämäänkään nyt kuin 2-3 tunnin ajaksi. riemastutti oikeasti todella paljon huomata, että editystä on tapahtunut. vaikka naapurit ei valitakkaan (ja mm palauttavat koiran takaisin kotiin :P ) niin harmitti se, että koiralla on ollut ahdistavaa olla yksin. onneksi koira oppii.

lonkkakuvat

samalla kun crino leikattiin, otatutin lonkka- ja kyynärkuvat. vaikka en lähettänyt kuvia kennelliittoon (koska tietenkin koirun käyttö jalostukseen on nyt poissuljettu) halusin tietää voinko turvallisin mielin jatkaa agilityä. toisaalta crinon terveys muutenkin toki kiinnostaa ja kun nyt samalla nukutuksella sai nuo kuvat niin ne otettiin.



eläinlääkäri arvioi lonkat arvosanalla C tai D. mitään merkkejä nivelrikosta ei ole ja todennäköisesti koira ei tule millään tavalla koskaan kärsimään lonkistaan. ainoana huonona puolena lääkäri näki liian matalan lonkkamaljan eli kuppi johon lonkka osuu voisi olla syvempi. samoin vasemmassa näkyy hieman ylimääräistä tilaa.
huokaisin helpotuksesta, että lonkissa ei ole ongelmia, mutta ei ne toki parhaat mahdolliset ole. luulisin, että pelkästään lonkkien takia crinoa ei olisi kuitenkaan koskaan käytetty jalostukseen vaikka olisikin jäänyt kastroimatta. olisi voinut kastrointipäätös harmittaa enemmän, jos olisi saanut tietää esim A-lonkista.. niin outo ajatuskuvio kuin se onkin.

mutta mahtavaa, että agilityn harrastamista ei estä nyt mikään ja koira on terve ja kunnossa. ja kuten lääkäri tosiaan sanoi: ei tule todennäköisesti kärsimään lonkkavaivoista :D




kyynäristä ei kuulema löytynyt mitään vikaa :)

unin kanssa lenkkeilyä

vaikka koirut ovatkin nyt palanneet saman katon alle, me vietettiin muutama viikko vain unin kanssa. vaikka alkuun pelotti, miten uni pysyy mukana irti olleessaan kaikki meni hyvin. juoksujen tärppipäivinä ei päästetty vapaaksi kirmaamaan varmuuden vuoksi, mutta muuten sai se temuta metsässä ja jäällä mielensä määrin.

lähimetsässä ihmettelyä



metsän takana on lemmikkieläinten uurnaholvi sekä hautuumaa



sekä rauniokoirien harjoituskenttä. sitä käytiin nuuhkimassa eli tutustumassa lajiin :D





onneksi nyt ollaan taas yhdessä